Klassikko kirjat ovat nykyään helposti klassikko elokuvia tai TV-sarjoja. Juonen ja elämyksen saaminen onnistuu parin tunnin tuijottamisella päivien pikkupräntin tihrustamisen sijaan. En pysty kuvittelemaan, kuka muka näkisi enemmän vaivaa kun todellisuudessa on pakko. Me ihmiset olemme kokemukseni mukaan laiskoja ja loikkaamme mielellämme aidan yli siinä kohtaa, jossa se yltää puoleen sääreen. Tänä päivänä kun voi saada kymmenien sivun selostuksen muutamaan sekuntiin jokaisine lehden liikahduksineen ja hellyttävine hymyineen.
Kuka ilmoittautuu keskiaikaisten sulkamustekynän käyttäjäksi? Toivottaavsti ei kukaan, koska ilmoittautujalle voisin kertoa hänen elävän 2000-lukua. Nykyään on nimittäin helpompi tapa, nimittäin lyijy- ja kuulakärkikynät sekä kannettavat tietokoneet ovat täällä! Todistettavasti vanhat, hieman vaivalloisemmat tavat tuottaa tekstiä ovat paljolti kuihtuneet pois (eihän kukaan kaiverra elämänkertaansa enää kiveenkään), mutta vaivalloinen tapa jota kutsun lukemiseksi ei. Kuvien ja nyt jopa sähköisten kuvien katselu on toki vallannut alaa, mutta kirjat, lukeminen ja kirjoittaminen ei anna periksi.
Mikä viihteeksi tarkoituksellisissa sanoissa, eli proosassa on niin maagista, ettei se vain väisty uusien asioiden edestä? Eihän telkkareita nyt joka paikassa voi olla, esimerkiksi tajuan metrossa, junassa, bussissa ja mökillä lukemisen enemmän kuin hyvin, mutta kun se ei jääkään siihen. Ihmiset todellakin lukevat kotonaan aikansa kuluksi ja sitten vaativat töissään, että muut lukevat myös, ainakin sen yhden kirjan kurssin aikana. Olen varmaan jäänyt jostain paitsi kun en ymmärrä, miksei tästä tavasta voi yhteisellä sopimuksella päästä.
Älkää kukaan ottako tätä pahalla, koska tämä ei ole sitä, että pitäisin lukevia ihmisiä outoina. En nimittäin pidä, vaikka se käsitys tästä muodostuisikin. Pointtini on se, etten ymmärrä, ettei kaiken kehityksen keskellä yleinen mielipide ole se, että he ovat outoja. Kertovan kirjallisuuden ilmiö todella ihmetyttää minua.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTäytyy kyllä myöntää, että ihmettelen suuresti samaa asiaa. Nenät kirjassa kiinni olevia ihmisiä näkyy päivittäin busseissa, metroissa ja koulun käytävilläkin. Tänä miniläppärien ja sähköisten muistikirjojen aikana on vähintäänkin ihme, että kirjoja, ja nimenomaan painettuja konkreettisia kirjoja lukevia vielä löytyy.
VastaaPoistaJa onneksi löytyy. Itse kovin mielelläni käyttäisin sitä keskiajan sulkamustekynää ja kulkisin vaikka hevoskyydillä kouluun.
Hyvä teksti! :-)
Monet kirjat ovat tarinan tasolla siirrettävissä mukavasti elokuviksi. Silti silloin joku toinen - tai kokonainen porukka toisia - on jo tehnyt tulkinnan puolestani.
VastaaPoistaValitettavasti, Roosa, kirjoitat itse niin hyvin, että tulet tarjonneeksi sen toisen merkittävän lukemisen syyn: on hienoa, että joku on miettinyt, MITEN sanoo jotakin, ei vain sitä, mitä sanoo.
On totta, että nykyään kirjan kuin kirjan pystyy muuttamaan elokuvaksi noin vain. Kuitenkin kun on nähnyt jonkin elokuvan, jonka alkuperäisen version eli kirjan on lukenut ennen elokuvan näkemistä, voi tuntea itsensä pettyneeksi jos elokuva ei vastannut niitä odotuksia, joita kirjan lukeminen on sille asettanut. Itse olen esimerkiksi todennut näin Houkutus-sarjasta tehdyistä elokuvista, eiväthän ne ole mitään kirjoihin verrattuna.
VastaaPoistaNiin kuin aikaisemmat kommentoijat ovatkin jo todenneet, kirjaa lukiessa saa käyttää enemmän mielikuvitustaan kuin elokuvaa katsellessa. Luulen että juuri se on eräs niistä tekijöistä, joiden takia lukeminen on suosittua. Kirjaa lukiessa lukijalla on enemmän valtaa ja hän saa itse muodostaa lopullisen mielikuvan esimerkiksi henkilöistä, vaikka heidän ulkonäkönsä olisikin kuvailtu todella tarkasti.
Hieno teksti, se sai todella miettimään, miten lukeminen ja kirjat ovat onnistuneet säilyttämään asemansa elokuvien ja television ohjelmatarjonnan keskellä.